Väkinäinen naiminen

Жан-Батист Мольер

MoliГЁre

Väkinäinen naiminen

Väkinäinen naiminen

Henkilöt:

Sganarelle, rakastunut Dorimenaan. Jeronymus, Sganarellen ystävä. Dorimena, Alkantor'in tytär. Alkantor, Dorimenan isä. Alsidas, Dorimenan veli. Lykastes, rakastunut Dorimenaan. Pankrasius, aristotelilainen tohtori. Marphurius, pyrrholainen tohtori. Kaksi mustalais-naista.

Tapaus kaupungin kadulla.

Ensimmäinen kohtaus.

Sganarelle (puhuen ovelta koti-väellensä). Minä palaan tuossa paikassa takaisin. Katsokaa taloa tarkasti sill'aikaa ja toimittakaa visusti kaikki työnne. Jos poissa ollessani kuka tuopi rahaa minulle, niin tulkaa siitä heti ilmoittamaan herra Jeronymon luo; vaan jos kuka tulee rahaa pyytämään, niin sanokaa, että isäntä on kaupungilla, eikä taida koko päivänä kotia palata.

Toinen kohtaus.

Sganarelle, Jeronymus.

Jeronymus (joka on kuullut Sganarellen viimeiset sanat). Kas sepä oli viisas neuvo!

Sganarelle. Kah, herra Jeronymus! teidät tapaan aivan odottamattani; olin juuri tulemassa teitä tervehtimään.

Jeronymus. Ja mitä varten, jos kysä saan?

Sganarelle. Ilmoittaakseni teille jotakin joka minulla nyt on mielessä, ja kysyäkseni teiltä siihen neuvoa.

Jeronymus. Hyvin kernaasti. Tämä kohtaus on minulle hyvin mieleinen, ja voimmehan puhuakin asian tässä yksinämme ja vapaina kuulijoista.

Sganarelle. No, niin kuulkaapa sitten. Asia, jota mainitsin ja joka minua suuresti liikuttaa, on hyvin tärkeä; ja se on hyvä, ett'ei ihminen tee mitään keskustelematta ystäviensä kanssa.

Jeronymus. Se on minulle erittäin mieluinen, että minut juuri olette valinneet täksi keskustelijaksi. Ei muuta kuin sanokaa vaan, mikä se asia on.

Sganarelle. Vaan edeltäkäsin ja ennen kaikkea pyydän, älkää ollenkaan imarrelko, älkääkä säälikö minua; vaan sanokaa ajatuksenne suoraan, koristelematta.

Jeronymus. Sen teen koska niin tahdotte.

Sganarelle. Ei ole mikään niin ikävätä kuin se, että ystävä ei puhu totuutta.

Jeronymus. Se on tosi.

Sganarelle. Ja meidän aikoina ovat rehelliset ystävät harvassa.

Jeronymus. Oikein sekin on.

Sganarelle. Luvatkaa siis, herra Jeronymus, että puhutte minulle ajatuksenne aivan suoraan.

Jeronymus. Sen lupaan mielelläni.

Sganarelle. Vannokaa se!

Jeronymus. Sen lupaan: lempo vieköön! Sanokaa vaan asianne.

Sganarelle. Asia on se: tahtoisin teiltä kysyä, tokko se käy laatuun, että ottaisin puolison?

Jeronymus. Kuka? Tekö?

Sganarelle. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta?

Jeronymus. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette?

Sganarelle. Minäkö?

Jeronymus. Niin, juuri te.

Sganarelle. Kukapa sitä tiesi! Mutta terveyteni on luja.

Jeronymus. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette maa-ilmassa eläneet?

Sganarelle. Kuka semmoisia joutavia ajattelee?

Jeronymus. No, mutta sanokaa minulle, kuinka vanha te olitte silloin, kuin me tutustuimme?

Sganarelle. Totta toden perään, silloin en ollut kuin kahden-kymmenen vuoden iässä,

Jeronymus. Kauanko olimme Roomassa yhtenä?

Sganarelle. Kahdeksan vuotta.

Jeronymus. Montako vuotta asuitte sitten Englannissa?

Sganarelle. Seitsemän vuotta.

Jeronymus. Entäs Hollannissa, jossa sen jälkeen olitte?

Sganarelle. Puoli kuudetta vuotta.

Jeronymus. Minä palasin vuonna neljä-kymmentä kahdeksan. Neljä-kymmentä kahdeksan kuudesta kymmenestä tekee kaksi-toista. Viisi vuotta Hollannissa, se tekee seitsemän-toista; seitsemän vuotta Englannissa, tekee neljä-kolmatta, ja kahdeksan vuotta Roomassa, se tekee kolme-kymmentä kaksi vuotta, ja kaksi-kymmentä siihen lisää, joka oli teidän ikänne silloin kuin ensi kerran näimme toinen toisemme, se tekee ummellensa viisi-kymmentä kaksi vuotta. Näin muodoin olette te, herra Sganarelle, oman tunnustuksenne jälkeen, noin kahden- eli kolmen-kuudetta vuoden vanha mies.

Sganarelle. Kuka? Minäkö? Se ei ole mahdollista.

Jeronymus. Miksikä e