Turhaa lemmen touhua

Уильям Шекспир

William Shakespeare

Turhaa lemmen touhua

Näytelmän henkilöt:

FERDINAND, Navarran kuningas.

BIRON, |

LONGAVILLE, | kuninkaan seuruetta.

DUMAINE, |

MERCADE, | Ranskan prinsessan seuruetta.

BOYET, |

DON ADRIANO DE ARMADO, espanjalainen.

Sir NATHANAEL, pastori.

HOLOFERNES, koulunopettaja.

PГ–LLГ–, konstaapeli.

KALLO, talonpoika.

TIISA, Armadon kantapoika.

Metsänvartija.

Ranskan prinsessa.

ROSALIINA, |

MARIA, | prinsessan hovineitsyitä.

KATARIINA, |

JAQUENETTA, talonpoikaistyttö.

Virkamiehiä ja muita kuninkaan ja prinsessan seuralaisia.

Tapaus: Navarrassa.

ENSIMMГ„INEN NГ„YTГ–S

Ensimmäinen kohtaus

Navarra. Puisto kuninkaanlinnan edustalla

(Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat.)

KUNINGAS.

Se maine, jota elo tavoittaa,

Saa vaskikirjoiss' elää haudoillamme,

Somentain meitä kalman rumentaissa,

Jos korpin-ahnaan ajan uhalla

Sen kunnian voimme elämässä ostaa,

Mi kuolon tuiman odan tylsentää

Ja perinnöks suo meille ijäisyyden.

Siis, uljaat urhot, – uljait' olette,

Kun sotaa käytte omaa hehkua

Ja mailman koko himolaumaa vastaan —

Lujana pysyy viime säädöksemme:

Navarra tulee mailman ihmeeksi,

Hovimme pikku-akatemiaksi

Ja tyynen mietiskelyn tyyssijaksi.

Te kolme, Longaville, Biron, Dumaine,

Vannoitte kanssain elää kolme vuotta

Kuin koululaiset tämän ohjeen mukaan,

Jonk' olen tähän paperille pannut.

Jo valan teitte, nyt vain nimet alle,

Jott' omin käsin kunniansa kumois

Se, joka tästä rikkoo rahdunkaan.

Yht' uljaasti nyt allekirjoittakaa,

Kuin vannoitte, jott' oisi vala vakaa.

LONGAVILLE.

Sen teen, se kolmen vuoden vain on paasto;

Jos ruumis kärsiikin, niin juhlii sielu.

Suur' vatsa – tyhjät aivot! Herkkusuu

Kyll' ihraa saa, mut Г¤ly surkastuu.

DUMAINE.

Lihaansa kurittaa Dumainekin tahtoo;

Tään mailman raa'at himoaineet heittää

Hän raa'an mailman palkkaorjille.

Komeus, lempi, rikkaus nyt on mennyt,

Ma viisauden mailla elelen nyt.

BIRON.

Voin noiden lupaukseen yhdistyä

Vain siinä, mitä olen vannonut,

Siis, kolme vuotta täällä opiskella.

Mut tuossa mont' on muuta kovaa kohtaa;

Kuin: ettei saa sill' aikaa naista nähdä,

– Niin toivoakseni ei säännöiss' ole —

Ja syömätt' olla yksi viikonpäivä

Ja muinakin vain kerran ruokailla,

– Niin toivoakseni ei säännöiss' ole —

Ja Г¶isin nukkua vain kolme tiimaa

Ja päivin vähääkään ei uinahtaa —

Minä kun kiltist' aina yöni nukun,

Lisäten yöhön vielä puolen päivää —

Niin toivoakseni ei säännöiss' ole.

Kovalle ottaa tää: ei nähdä naista,

Paastoilla, oppia eik' unta maistaa.

KUNINGAS.

Mut teitte valan tehdä kaiken sen.

BIRON.

Ei, anteeks suokaa, sit' en tehnyt, en;

Tääll' olla lupasin vain kolme vuotta

Ja teidän kanssa opiskella suotta.

KUNINGAS.

Sen vannoitte ja kaiken muunkin näin.

BIRON.

Ma vannoin "niin" ja "ei" vain pilan päin.

Mut mikä siit' on hyöty? – soisin tietää.

KUNINGAS.

Se tietää, mit' ei muuten saisi tietää.

BIRON.

Mik' arkiälyltäkö salaan jää?

KUNINGAS.

Niin, opin taivainen on palkka tää.

BIRON.

No, semmoinen on opiskelu hupa,

Kun tietää saa, mit' ei ois muuten lupa,

Kuin esimerkiks, miss' on hyvä syödä,

Kun syömingit on kiellettyä työtä,

Tai miss' on soma tyttö verraton,

Kun tytöt ei lie arkiälyn alaa,

Tai miten välttää kiusallista valaa

Lupaustaan rikkomatta, – tuo jos on

Opinnon hyöty, niin kuin totta lie,

Niin siihen, mit' ei tiedä, tieto vie,

Ja silloin vannon: paras opin tie.

KUNINGAS.

Tuo opintomme tuiki turmeleisi

Ja turhaan iloon ajatukset veisi.

BIRON.

Kaikk' ilot turhat on, mut turhin aivan

Se, joka vaivan palkaks tuo vain vaivan

Mies vaivoin kirjoistansa tutkaisee

Totuuden